Puolukka

Vaccinium vitis-idaea
Ericaceae-heimo (Kanervakasvit)

Puola, puolakka, puolama

Lingon
Cowberry, Lingonberry
Preisselbeere

Yleiskuvaus

Puolukka on kuivahkojen kangasmetsien laji yhdessä männyn kanssa. Sitä tavataan yleisenä metsäkasvina koko maapallon pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Puolukalla on sienijuuri niin kuin muillakin varvuilla ja puilla, ja sen avulla puolukka laajentaa juuristonsa vettä ja ravinteita imevää pinta-alaa moninkertaisesti. Ilman symbioosia sienten kanssa puolukka ei pystyisi levittäytymään kaikkein karuimmille kasvupaikoille. Puolukkakasvusto saattaa olla satoja vuosia vanha, sillä vaikka maavarren vanhimmat osat lahoavat, kärki jatkaa kasvuaan työntäen pintaan uusia versoja. Puolukan lajinimen vitis-idaea ensimmäinen osa viittaa viiniköynnökseen ja jälkimmäinen Kreetalla sijaitsevaan Ida-vuoreen.

Puolukkaa kerätään eniten luonnonmarjoista, ja vuosittainen sadon arvo lasketaan parhaina vuosina jopa sadoissa miljoonissa markoissa. Parhaimmat sadot saadaan sellaisilta valoisilla kankailla, missä varvut ovat matalia ja harvassa. Sadon määrä riippuu kukinnan onnistumisen lisäksi pölyttäjistä, joista tärkeimmät ovat kimalaiset ja maamehiläiset. Hyvää puolukkavuotta seuraa yleensä aina huonompi satovuosi, sillä runsas marjojen kehittäminen heikentää puolukan kykyä kukkia seuraavana vuonna. Puolukka kuuluu kauppayrtteihin.

Näköislajit

Puolukan voi sotkea samannäköiseen sianpuolukkaan (Arctostaphylos uva-ursi), josta sen erottaa lehtien alapinnalla tummina pisteinä näkyvien ilmarakokuoppien perusteella. Sianpuolukan lehtien alapinnat ovat puolestaan verkkosuoniset. Lajien lehdet eroavat myös muodoltaan toisistaan: sianpuolukalla lehdet ovat tyvestään kapenevat (suikean vastapuikeat), ja puolukalla lehdet ovat pitkulaisen vastapuikeat ja reunoiltaan taakäänteiset.

Käyttö ravintona

Puolukan marjojen happopitoisuus on korkea. Kypsissä puolukoissa on runsaasti bentsoehappoa (n. 0,05-0,2%), minkä vuoksi puolukat säilyvät hyvin survoksena ilman sokeria ja säilöntäaineita. Raa´at puolukat pilaantuvat sen sijaan nopeasti, ja ne sisältävät paljon vähemmän hyödyllisiä aineita kuin kypsät. Sokeriakin puolukoissa on melko paljon, mutta happopitoisuus peittää sokerin makeuden. Mangaania puolukoissa on runsaasti, mutta A-ja C-vitamiinipitoisuudet ovat alhaiset.

Puolukan marjoja voi käyttää kokonaisena tai raakasurvoksena sinällään tai sekoitettuna vähemmän happoisiin kasviksiin. Puolukkasurvoksen miedontamiseen sopivat esim. porkkana, kyssäkaali ja kesäkurpitsa. Puolukoista voi valmistaa myös erilaisia nektareita, hyytelöitä tai hilloja ja viinejäkin. Hillo, jossa on yhtä paljon omenaa ja puolukkaa, sopii yhteen monenlaisten ruokalajien kanssa. Kuivatut puolukat käyvät kokonaisina tai murskattuina leipä- kakku- ja pikkuleipätaikinoiden lisäkkeeksi.

Ruokaohjeet

Ravintoainesisältö

Käyttö rohtona

Puolukka on samoin kuin sianpuolukka virtsatietulehdusten rohto. Rohdoksena käytetään lehtiä, jotka kerätään varhain keväällä ennen kukkimista tai myöhään syksyllä. Lehtien sisältämistä vaikuttavista aineista merkittävin on arbutiini, jota on 4-9% (sianpuolukalla 5-11%). Arbutiini hajoaa bakteeritulehduksen emäksiseksi muuttamassa virtsassa hydrokinoniksi, joka puolestaan vaikuttaa antiseptisesti virtsateihin ja parantaa niiden tulehduksia. Runsas nesteen ja emäksisten ruoka-aineiden (hedelmien ja vihannesten) nauttiminen tehostaa hydrokinonin vaikutusta.

Kansanperinne

Kauppayrtti