Rakuuna

Artemisia dracunculus
Asteraceae-heimo (Asterikasvit)

Dragoni, maustemaruna

Dragon
Tarragon
Estragon

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Rakuuna on pystykasvuinen voimakkaan makuinen mykerökukkainen yrtti, jota pidetään yhtenä hienoimmista mausteista. Se ei ole kovinkaan vanha mauste, sillä laajempi käyttö alkoi vasta 1500-luvulla. Rakuunasta on olemassa kaksi monivuotista muotoa: ranskalainen ja venäläinen. Ranskalainen rakuuna (valokuvassa) on viljelyssä vaativampi ja maultaan hienostuneempi anismaisen vivahteensa vuoksi. Se sopii pienen kokonsa puolesta kasvamaan vaikka ikkunalaudalla tai parvekkeella. Venäläinen rakuuna tarvitsee runsaasti tilaa jopa 1,5 metrin korkuiseksi kasvavalle varrelleen. Venäläistä muotoa voi lisätä siemenistä, mutta ranskalaiselle muodolle suvuton lisäys pistokkaista tai vanhoja kasveja jakamalla on ainoa mahdollisuus.

Venäläisen rakuunan alkuperäinen koti on Siperiassa ja ranskalaisen Kaakkois-Aasiassa. Ranskalaista rakuunaa kasvaa nykyisin luonnonvaraisena myös Välimeren alueella. Latinankielinen lajinimi dracunculus tarkoittaa pientä lohikäärmettä. Nimelle on monta selitystä: se voi viitata kasvin makuun, kiemurtelevaan juureen tai uskomukseen kasvin kyvystä karkottaa käärmeitä, liskoja ja jopa lohikäärmeitä.

Käyttö ravintona

Rakuuna kuuluu perinteisesti ranskalaiseen ja armenialaiseen keittiöön. Maailmalle se on levinnyt klassisten yrttikimppujen ("Fines herbes" ja "Bouquet garni") myötä. Yleensä rakuunaa suositellaan käytettäväksi jos mahdollista tuoreena. Toiset pitävät kuivattua rakuunaa miedompana ja toiset kitkerämpänä kuin tuoretta. Joka tapauksessa rakuunaa on käytettävä varoen vahvan omalaatuisen makunsa vuoksi. Liiallisesti käytettynä rakuuna hallitsee maullaan ruokaa ja tekee siitä kitkerän. Rakuuna tunnetaan kana- ja kalaruokien mausteena, mutta se sopii hyvin kaikenlaisten liha- ja munaruokien maustamiseen. Kasviksista varsinkin artisokat, kukkakaali ym. kaalit, lanttu, mustajuuri, palsternakka, parsa, porkkana ja tomaatti sopivat yhteen rakuunan kanssa kuten myös voimakkaan makuiset sienet. Juustoruokiin rakuuna käy hyvin samoin kuin yrttivoihin. Ranskalaisiin bearnaise-, hollandaise- ja tartarkastikkeeseen rakuuna kuuluu olennaisena osana ja mielellään tuoreena lisättynä. Myös sinapin ja marinointiliemet voi maustaa rakuunalla.

Rakuunaa voi säilöä öljyyn ja etikkaan ja sitä voi pakastaa (mielellään ryöpättynä). Rakuunaetikka sopii hyvin salaattikastikkeisiin ja etikkasäilykkeisiin. Etikkaa on helppo tehdä: ei tarvitse kuin työntää muutama rakuunanoksa viinietikkapulloon ja pistää pullo takaisin jääkaappiin. Vahvemman makuista etikkaa saa, kun panee pullon puolilleen rakuunan lehtiä ja täyttää sen sitten valkoviinietikalla, seisottaa 2-3 viikkoa lämpimässä paikassa, jonka jälkeen sihtaa yrtit pois. Valmis etikka säilytetään jääkaapissa.

Ruokaohjeet

Käyttö rohtona

Rakuunalla on ruokahalua lisäävä ja ruuansulatusta edistävä vaikutus, joka perustuu kasvin sisältämään eteeriseen öljyyn. Keski-Euroopassa lehtiä ja versojen latvoja (herba dracunculi) on käytetty myös sydän- ja maksarohtona.

Varoitukset

Pujoallergikoille rakuunan siitepöly saattaa aiheuttaa yliherkkyysoireita. Kuivattu rakuuna ei yleensä sisällä siitepölyä, sillä sadonkorjuu tapahtuu ennen kukintaa.

Muu käyttö

Ranskalaista rakuunaa käytetään joissakin hajuvesissä.

Viljelyohjeet

Kansanperinne