Hurtanminttu

Marrubium vulgare
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)

Kransborre
Horehound
Andorn

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Hurtanminttu on monivuotinen, heikosti tuoksuva ruoho, jonka olemus kurttuisine lehtineen on melko vaatimattoman näköinen. Tyvestä haaraantuvat varret ovat valkovanukkeiset. Kellanvalkeat pienehköt kukat muodostuvat lehtihankoihin heinä-elokuussa. Kasvi maistuu kitkerältä, ja suvun nimi Marrubium tuleekin heprean kielen sanoista "mar", kitkerä ja "rob", mehu.

Hurtanminttu on kotoisin Välimeren alueelta, ja Suomessakin se kasvaa harvinaisena tulokkaana lastauspaikoilla. Viljelyssä talvenkestävyys on meillä melko epävarmaa. Lisäys tapahtuu siemenistä, pistokkaista tai vanhoja kasveja jakamalla. Hurtanminttua käytetään sekä rohto- että koristekasvina

Käyttö ravintona

Kuivattuja hurtanmintun lehtiä on käytetty makeisissa ja likööreissä sekä erityisesti Englannissa oluen mausteena.

Käyttö rohtona

Hurtanminttu on ollut tärkeä hengitysteiden ja ruuansulatuselimistön rohto jo muinaisen Egyptin ajoista lähtien. Rohtona käytetään lehtiä ja kukkivia versoja, joista valmistetaan teetä. Lehtiä voi myös murskata hunajan sekaan ja syödä sellaisenaan. Tärkeimpänä vaikuttavana aineena on kuuluva karvasaine marrubiini. Lisäksi kasvissa on haihtuvaa öljyä, kahvihappoa sekä useita mineraaleja, erityisesti kaliumin suoloja. Hurtanmintulla on limaa irrottava ja yskänärsytystä lievittävä vaikutus. Lisäksi se edistää ruuansulatusnesteiden eritystä, lisää ruokahalua ja vahvistaa yleisesti kehoa. Ulkoisesti kasvi sopii ihovaivojen ja haavojen hoitoon.

Viljelyohjeet