Nokkosen kuidut ovat vahan peitossa olevassa kuorikerroksessa yksittäisinä varren ympärillä, ei kimppuna kuten pellavassa. Nokkosen sisäkerros on puumainen ja ydin on ontto.

Nokkoskuitu voidaan irroittaa varresta esim. samaan tapaan kuin pellava: liotetaan, kuivataan, loukutetaan, lihdataan, häkilöidään ja harjataan. Nokkosen kuitupitoisuus on huomattavasti alhaisempi kuin pellavan, mutta siitä saadut kuidut ovat pidempiä. Nokkosen kuidut ovat valkoisia, silkkimäisiä, hyvin hienoja ja lujia kuituja. Niiden lujuus paranee kastuessa.

Helpoin tapa irroittaa nokkosen kuidut on heti keräämisen jälkeen, ennen kuin varret ehtivät puutua. Nokkoset kerätään juhannuksen jälkeen ennen heinäkuun puoliväliä. Nokkosen juuri katkaistaan, lehdet ja latva karsitaan. Ontto varsi halkaistaan. Kuoriosa irroitetaan päistäreistä vetämällä se irti tyvestä latvaan. Kuorisuikaleet asetetaan kuivumaan tai niitä liotetaan lämpimässä vedessä. Kuoririhmoissa on vielä liima- ja vaha-aineita. Kuoririhmoja voidaan loukuttaa ja hangata laudan reunaa vasten useamman rihman nipuissa. Sileän ja päistäreettömän kuidun aikaansaamiseksi joutuu tekemään paljon työtä, mutta lopputuloksena saa arvokasta kuitua.

Lähteenä: Luontoäidin lähikauppa. Toimittaneet Marjaana Liukko ja Tiina Rinne. Suomen 4H-liiton julkaisuja. Hki 1996.