Ruukkupuutarhan perustaminen

Ruukkupuutarha keittiön ikkunalla tai parvekkeella on omaa pihaa vailla olevan yrttiharrastajan ratkaisu. Lasitetut parvekkeet ovat lähes lämmittämättömän kasvihuoneen veroisia kasvatuspaikkoja yrteille ja vihanneksille. Niissä kasvukausi voi kestää huhtikuulta lokakuulle. On vain muistettava huolehtia tuuletuksesta kuumina kesäpäivinä. Ja omankin pihan omistava voi tietysti perustaa ruukkutarhan vaikka grillin vierelle palvelemaan kesän herkkuhetkiä.

Tässä on muutamia asiantuntijoiden suosittelemia ja ideoimia ratkaisuja sekä Yrttitarhan omien kokeilujenkin tuloksia ruukkuviljelystä.

Kasvuvaatimukset

Länteen ja itään päin olevat ikkunat sopivat parhaiten yrteille. Pohjoisen ikkunan valaistusta täytyy syksymmällä tehostaa kasvilampulla. Eteläikkuna saattaa puolestaan olla liian paahteinen. Parvekeviljelyssä on lisäksi huomioitava mahdolliset ilmansaasteet. Jos puita tai pensaita ei ole välissä suodattamassa saasteita, etäisyyttä isompaan tiehen tulisi olla ainakin 50 metriä. Ylimpien kerrosten parvekkeilla kasvit pysyvät puhtaampina.

Yrtit viihtyvät parhaiten kevyessä hiekansekaisessa mullassa, johon on sekoitettu esim. viidennes hiekkaa. Samoin sopii turpeen ja hiekan seos. Useimmat yrtit pitävät kalkitusta mullasta. Kalkkia lisätään ruokalusikallinen tai kaksi ruukun koosta riippuen ja se sekoitetaan tasaisesti koko multamäärään. Myös puuntuhka käy erinomaisesti. Lisävoimaksi voi laittaa kanankakkaa ruukun pohjalle.

Ruukun valinta

Mikä tahansa astia, jossa on tilaa mullalle ja kasvin juurille sopinee ruukkuyrteille. Reiät astian pohjassa helpottavat kastelua, mutta huolellinen tarhuri pystyy viljelemään umpinaisiakin ruukkuja. Astiaa valitessa on otettava huomioon, että yrttien lisäksi myös salaojitus vie tilansa. Jos ruukku on liian matala juuret täyttävät sen pian. Liian pienessä ruukussa yrtit jäävät vähälle ravinnolle ja alkavat kasvattaa pitkiä rentoja varsia. Yhdelle taimelle sopiva ruukku on noin 1,5 litran vetoinen. Täysikokoiset laventeli, rosmariini, sitruunamelissa ja mintut kaipaavat ruukkua jonka tilavuus on 3,5 litraa ja läpimitta 20-30 cm. Basilikoja tällaiseen ruukkuun mahtuu 3 tainta. Timjamille riittää jopa 10 cm:n ruukku, mutta se viihtyy kyllä isommassakin.

Lasittamattomat saviruukut haihduttavat vettä tehokkaasti huokoisen pintansa läpi, joten niiden kastelusta on pidettävä huolta. Saviruukut eivät siedä kosteana pakkasta, joten ne pitää tyhjentää hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Suuremmille yrteille ovat puiset lattialaatikot käyttökelpoisia. Valurautaiset astiat on hyvä tyhjentää talveksi ja rasvata, jotta ne säilyttäisivät eheytensä.

Erikseen vai yhteen?

Jos halutaan istuttaa monta eri yrttiä samaan astiaan, käytettävien ruukkujen on oltava niin suuria, ettei kasvien tarvitse kilpailla tilasta. Perusperiaatteena yhteisistutuksissa on, että korkeat kasvit tulevat taakse, matalat eteen ja roikkuvat kasvit reunan tuntumaan. Samaan aikaan kukkivien kasvien tulee sopia sävyiltään ja muodoiltaan toisiinsa.

Esimerkiksi timjami sopii korkeampien kasvien aluskasviksi. Rehevä persilja vihertää kauniisti kukkivien kasvien seurassa. Sinikukkainen laventeli sopii puolestaan kaveriksi monille kukille, vaikka kukkiminen ei olekaan täysin varmaa Suomen olosuhteissa. Onnistuneiden yhdistelmien löytymiseen voi kulua useampikin kesä!

Lisäys

Koska useimmat yrtit ovat hidaskasvuisia, ne kannattaa kylvää kesää varten ajoissa huhtikuun alkupuolella. Yleensä yrttejä kannattaa kylvää muutama siemen ruukkuunsa. Jos taimia tuntuu tulevan liikaa, ylimääräiset voi nyppiä pois.

Toinen vaihtoehto on kylvää hajakylvönä laatikkoon, mistä taimet sitten siirretään ruukkuun tai parvekelaatikkoon. Taimet ovat sopivia koulittaviksi yleensä kolmen viikon kuluttua kylvöstä. Koska sisällä kasvatettuja taimia ei voi siirtää suoraan ulos, niitä on totutettava ulkoilmaan vähitellen. Jos siirtely ulos ja sisään on hankalaa, voi taimet sijoittaa suojaisaan paikkaan moninkertaisen harson alle. Peitettä vähennetään pikku hiljaa.

Kastelu ja hoito

Ruukkupuutarha vaatii säännöllistä kastelua. Pieniä ruukkuja joutuu kastelemaan lähes päivittäin, isommissa astioissa kasvit selviävät vähän pidempään. Parvekkeelle on mahdollista asentaa vesisäiliö, jossa vesi lämpiää ja hapettuu kasveille sopivaksi. Säiliöön voi vielä liittää vaikka tippukasteluletkut johtamaan vettä suoraan kasveille. Kastelun lisäksi suihkutus on kasveille hyvin tärkeää ja mieluista.

Jotta taimet kasvaisivat tuuheiksi, niitä pitää latvoa. Säännöllinen latvominen kasvattaa yhä uusia sivuhaaroja. Kerralla ei ole hyvä leikata kuin korkeintaan kolmasosa lehdistä. Jos yrttejä latvotaan säännöllisesti, sato on runsaampi, eikä kukkia ehdi kehittyä. Latvominen on tärkeää erityisesti basilikan pienille taimille.

Ikkunatarhan kasvivalikoima

Hyödyllisintä on valita keittiön ikkunalle tai parvekkeelle niitä yrttejä, joita käyttää säännöllisesti ruuanlaittoon. Kokeile vaikka persiljaa, ruohosipulia, timjamia ja meiramia, sitruunamelissaa, salviaa...

Ikkunaviljelyn voi aloittaa kirvelista, jos haluaa saada pikaisesti tuloksia aikaan. Kirveli itää muutamassa päivässä ja kasvaa nopeasti. Puolivarjossa viihtyvän kirvelin ikkunaviljelyn voi aloittaa jo helmikuussa. Myös kynteliä voi kylvää ruukkuun ikkunalaudalla kasvamaan varhain keväällä; talvikynteli saattaa viihtyä ruukussa jopa yli talven. Lehtikorianteri ja persiljakin kasvavat ikkunalla läpi vuoden, jos pimeimmäksi vuodenajaksi on mahdollista asentaa viherkasvilamppu. Myös meirami säilyy ikkunalla valoisassa paikassa talven yli, vaikkakin ensimmäiset keväällä kasvavat versot ovatkin rennon roikkuvia. Meirami sopiikin kasvattavaksi sisäoloissa amppelissa kuten myös mäkimeirami eli oregano. Laventelia voi viljellä tuoksuvana mauste- ja viherkasvina ikkunalla.

Timjami kasvaa hyvin ikkunalaudalla, jos sitä ei kastele liikaa ja muistaa suihkutella usein. Se on kaunis viherkasvina pienessä ruukussa. Rosmariini on yrteistä ehkä vaativin. Se viihtyy kevyeen multaan istutettuna valoisalla ja lämpimällä kasvupaikalla. Liika kastelu voi tukahduttaa sen, ja toisaalta jos se pääsee kerran kuivahtamaan, sitä ei virvoita enää millään. Ulkonakin viljelty rosmariini on tuotava talveksi joka tapauksessa ikkunalle, mieluiten valoisalle ja viileälle. Varpumainen salviakaan ei tarvitse vettä määrättömästi. Talven jälkeen salvia on syytä leikata matalaksi ennen kasvun alkua.

Ruukkuviljelyyn valoisalla ikkunalla sopivia hyvin myös basilikat, erityisesti pensasbasilika mutta myös muut lajikkeet. Suurikokoiset lajikkeet viihtyvät melko suurissa ruukuissa, pienillekäyvät taas pienemmät ruukut.

Parvekepuutarha

Suoraan parvekkeen laatikkoon kylvettäviksi sopivat esim. kynteli, maustekirveli, sinappi, vihanneskrassi ja tilli. Tuoretta tilliä kuluu runsaasti, ja sitä voi kylvää parvekeruukkuun parin viikon välein. Krassin siemenet voi kylvää jo aikaisin vapun tienolla laatikkoonsa. Krassit viihtyvät aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa ja kukkivat parhaiten, jos kasvualustassa ei ole liikaa typpeä. Köynnöskrassi kiipeää kauniisti parvekkeen betoniseinän verhoksi.

Taimesta kasvatettavia ovat meirami, mäkimeirami, persilja, ruohosipuli ja kiinanruohosipuli. Tosin nämäkin voi kylvää suoraan parvekeastiaan, mutta satoa joutuu sitten odottelemaan pidempään. Mintut , sitruunamelissa ja yrtti-iiso kasvatetaan taimista ja istutetaan parvekkeelle touko-kesäkuussa. Mintut ja sitruunamelissa sopivat hyvin kaidelaatikkoon, kunhan sato korjataan alasleikaten pariin kertaan kesässä. Sitruunamelissa saattaa talvehtiakin parvekkeella peitettynä. Myös mäkimeirami voi hyvin suojattuna säilyä puisessa lattialaatikossa talven yli. Monivuotiset piparjuuri, rakuuna, liperi eli lipstikka, saksankirveli ja väinönputki viihtyvät tilavalla parvekkeella vähän varjoisammassa suuressa ruukussa tai laatikossa. Niiden kasvumultaan on hyvä lisätä hieman savea. Näitä yrttejä voi myös yrittää talvettaa; ranskalainen rakuuna tosin ei kestä ulkona, vaan se on siirrettävä viileisiin sisätiloihin.

Periaatteena on, että parvekeyrtit kannattaa aina talvettaa sisätiloissa, jos se suinkin on mahdollista. Muutoin on ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin, jotta kasvit säilyisivät talven yli. Ennen talven tuloa sateille alttiina olevat kasvatusastiat on hyvä suojata muovilla, sillä liian märässä mullassa kasvit jäätyvät helpommin. Talvetettavien kasvien tyvet voi kattaa kuorikkeella tai styroksi-rouheella. Kasvien talvehtimisen minimivaatimuksena pidetään yleensä 50 x 50 x 50 cm:n multatilaa. Pienemmissä ruukuissa olevat yrtit talvetetaan esim. suuressa puulaatikossa, joka on eristetty hyvin sanomalehdillä, styroxilla tai räsymatoilla. Toinen vaihtoehto on peittää ruukut seinän viereen vuorivillalla tai muulla vastaavalla materiaalilla, joka eristää hyvin ja pysyy kuivana. Peitteen päälle voi vielä laittaa muovin. Myös lattialaatikot on peitettävä hyvin talveksi. Huhtikuun lopulla kasveja voi ryhtyä sulattelemaan haalealla vedellä. Kun sää on pysyvästi lämmennyt, eristeet ja suojat voi poistaa vähitellen.

Kaupan ruukkuyrteistä kokeilemisen arvoinen oikotie

Kärsimätön taimikasvattaja voi kokeilla kaupan ruukkuyrttien uudelleen istuttamista. Parhaiten onnistuu, jos onnistuu löytämään vasta kauppaan tulleita yrttejä, joiden taimet ovat mahdollisimman pieniä. Järkevintä on kasvattaa pitkäikäisiä yrttejä, kuten basilikaa, oreganoa, persiljaa, ruohosipulia, sitruunamelissaa ja timjamia. Lyhytikäiset tilli ja kirveli kannattaa mieluummin kylvää itse.Timjami lähtee oikein hyvin alkuun. Myös basilika voi menestyä, ellei se ole päässyt kylmettymään. Vesiviljellyt yrtit eivät helposti sopeudu uuteen elämään multaruukussa, mutta esim. ruukkusalaatteja voi kokeilla istuttaa multaan, kun suurimmat lehdet on syöty pois.

Kotiin päästyä yrttien juuristo kastellaan ja lehtiäkin voi suihkutella. Muoviruukut leikataan halki ja poistetaan. Huonokuntoiset lehdet nypitään pois, ja samalla voi lyhentää liian pitkiä juuria. Tasapainon vuoksi kannattaa leikata osa versoista hyötykäyttöön. Parhaiten taimet kotiutuvat perinteisiin saviruukkuihin, joita on ensin liotettu vedessä. Pohjalle laitetaan ruukunsirpale tai lekasoraa salaojitukseksi. Multa saa olla mielellään hiekansekaista. Juuripaakku jaetaan mahdollisimman hellävaraisesti muutamaan osaan, jotka istutetaan multaan entiseen syvyyteen. Multa tiivistetään kevyesti.

Valmiit ruukut saavat juurtua rauhassa suojassa auringolta. Juurtumista helpottaa, jos lehtiä suihkuttelee päivittäin. Taimia ei kannata kastella ennen kuin multa on selvästi kuivahtanut, sillä liika märkyys mädännyttää taimet. Juurtuminen vie vähintään pari viikkoa. Kun yrtti kasvattaa uusia versoja, sen voi siirtää aurinkoisempaan paikkaan. Ja kun kasvu on päässyt hyvään vauhtiin, lehtiä voi nyppiä ruokapöytään. Niukka kastelu ja varovainen lannoitus saa yrtit kasvattamaan aromikkaampia uusia lehtiä. Myöhemmin yrtin voi siirtää suurempaan ruukkuun tai avomaalle.

Yrttitarhan kasvatustestissä selvisivät erinomaisesti timjami, sitruunamelissa, mäkimeirami eli oregano ja persilja.

Lisätietoa

Kirjallisuutta ruukkuviljelystä löytyy mm. seuraavista:

Marguerite Walfridson, Ruukkupuutarha. Otava 1994.
Birgitta Geite, Karl-Diertrich Bühler, Ruukkupuutarha pihalle ja patiolle. WSOY 1998.
Veikko Koskinen, Parveke- ja ikkunatarha. Teoksessa Hyvä hyötytarha. WSOY 1995.

Artikkeli ruukkupuutarhasta löytyy lisäksi Karin Berglundin toimittamasta kirjasta Unelmien kotipuutarha. Otava 1998. Myös Ursula Pelttarin kirjoissa on kerrottu yrttien sopivuudesta ruukkuviljelyyn.

Lisäksi lähteenä on käytetty seuraavia artikkeleita:

Rea Peltola, Oman yrttitarhan ihanuus. Kodin Kuvalehti 8/99.
Leena Huovila, Ihanat yrtit ikkunalla. HS 28. 4.1998.
Rea Peltola, Ruukkuyrtit voi siirtää puutarhaan. HS 18. 7. 1998.