Ruusujuuri

Rhodiola rosea, Rhodiola roseum, (Sedum rosea)
Crassulaceae-heimo (Maksaruohokasvit)

Pohjanruusujuuri
Kivihorma

Rosenrot

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Ruusujuuri on monivuotinen tuntureiden kasvi, joka viihtyy purojen ja jokien varsilla sekä kalliotörmillä ja kivikkoisilla soilla. Muista heimonsa lajeista poiketen se suosii kosteaa kasvualustaa. Suomessa se kuuluu alkuperäiseen kasvilajistoon, ja yleisimmin sitä tapaa Enontekiön ja Utsjoen alueelta. Ruusujuurella on möyheät, litteät lehdet, jotka kiinnittyvät kierteisesti tanakkaan kaljuun varteen. Korkeutta kasvilla on 10 - 30 cm. Nimensä mukaisesti kasvin paksu juuri tuoksuu ruusulle. Puolipallomainen latvakukinto on väriltään vaaleankeltainen, mutta nuoret tuppilot ovat punertavia. Kukissa on neljä n. 4 mm:n pituista terälehteä. Kukinta-aika on heinä-elokuussa. Yleensä kasvi on kaksikotinen, eli hede- ja emikukat ovat eri kasveissa.

Ruusujuurella on merkitystä myös koristekasvina. Siitä on viljelyssä hyvinkin erinäköisiä kantoja. Näyttävin viljelyssä on idänruusujuuren punakukkainen muunnos punaruusujuuri (Rhodiola kirilowii var. rubra). Muita koristekasveina viljeltyjä ovat tiibetinruusujuuri (Rhodiola heterodontum) ja himalajanruusujuuri (Rhodiola wallichiana). Ruusujuuret luetaan joskus maksaruohojen Sedum-sukuun. Ruusujuuren tieteellisen nimen molemmat osat viittaavat ruusuun.

Käyttö ravintona

Ruusujuuren lehdet sopivat käytettäväksi vihanneksena tai niistä voi hauduttaa teetä. Kasvista valmistetaan myös mm. likööriä.

Käyttö rohtona

Rohtona käytetään juurakkoa, jonka vaikuttavina aineina ovat mm. rhodiolisidi-glykosidi, flavonoidit, pyrogalloli-ryhmän parkkiaineet ja beta-sitosteriini. Ruusujuuri on adaptogeeninen kasvi, joka vahvistaa elimistöä ja auttaa sitä selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa. Se myös lievittää kipuja ja päänsärkyä ja estää kasvainten kasvua. Toinen suvun rohtokasvina käytetty laji on Rhodiola aldigo.

Muu käyttö

Juurta voidaan käyttää erilaisissa tuoksusekoituksissa.