Rohtovirmajuuri, viljelyohjeet

Käyttö ja markkinat

Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis) on Etelä-Suomessa luonnonvaraisena kasvava monivuotinen rohtokasvi, jonka voimakasaromista juurakkoa käytetään rauhoittavana lääkkeenä. Kasvin viljelyä on harjoitettu 1930-luvulta lähtien mm. Venäjällä ja useissa Keski-Euroopan maissa. Suomessa viljely rohdostarkoituksiin lienee vähäistä. Rohtovirmajuuri sopii myös puutarhan koristekasviksi. Toinen luonnonvarainen suvun laji, lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia), sisältää samoja vaikuttavia aineita kuin rohtovirmajuuri mutta vähemmän ja laadultaan heikompia. Virmajuuret kuuluvat lääkeluettelon rohdoksiin, joten myytävien virmajuurirohdosten valmistus on luvallista vain lääketehtaissa ja myynti keskittyy apteekkeihin.

Viljelyedellytykset

Rohtovirmajuuri kasvaa luonnossa kosteilla rannoilla, puronvarsilla ja niityillä. Puutarhassa se viihtyy parhaiten kuohkeassa ja ravinteikkaassa hiekkamoreenimaassa aurinkoisella ja kosteahkolla kasvupaikalla. Jos kasvualusta on liian märkä, juurten nosto syksyllä vaikeutuu. Hienot maa-ainekset tarttuvat juuriin ja vaikeuttavat nostoa ja pesua. Turvemaa ei ole sovelias kasvualusta, koska juurten puhdistaminen turpeesta on hankalaa. Riittävän suurten juurien kasvamiseen kuluu aikaa ainakin kaksi vuotta. Talvehtiminen ei tuota vaikeuksia.

Peruslannoitukseksi sopii esim. 50 - 70 kuutiota puolikypsää karjanlantakompostia hehtaarille ja lisälannoitukseksi 20 - 50 kuutiota vuosittain. Apatiittilannoitus muun lannoituksen lisäksi on eduksi eteeristen öljyjen muodostumiselle. Voimakas kalilannoitus puolestaan vähentää öljypitoisuutta (Lääperi).

Lisäys

Lisäyksessä käytetään suorakylvöä tai taimikasvatusta; myös vanhoja juurakoita voi jakaa. Jos siemenet kerätään kasveista oikeaan aikaan, itävyysprosentti on 68 - 94. Siementen kypsyminen on melko epätasaista. Maahan varisseista siemenistä kasvi lisää itse itseään, ja virmajuuresta voi sopivissa olosuhteissa saada hankalan rikkakasvinkin puutarhaansa.

Suorakylvö tehdään touko-kesäkuun vaihteessa tai elo-syyskuussa. Riviväliksi tarvitaan vähintään 50 cm, ja taimet harvennetaan itämisen jälkeen 20 - 25 cm:n välein. Jos käytetään erillistä taimikasvatusta, siemenet kylvetään taimikasvatuspenkkiin joko keväällä tai syksyllä elokuussa 20 - 30 cm:n rivivälein 50 - 70 siementä juoksumetrille. Näin neliömetrille mahtuu 400 - 500 tainta, jotka istutetaan syksyllä tai keväällä varsinaiselle kasvupaikalleen. Siemenet voidaan myös kylvää keväällä esim. kasvihuoneessa potteihin tai hajakylvönä laatikoihin, jolloin ne voidaan istuttaa 5 -8 viikon kasvatuksen jälkeen avojuurisina suoraan kasvupaikalleen toukokuun puolivälin jälkeen. Virmajuuren siemenet itävät parhaiten valossa; sopiva itämislämpötila on +18 °C. Siementen itävyys säilyy erittäin huonosti, ja jo vuoden varastointi tekee niistä käyttökelvottomia.

Hoito

Suorakylvetyt kasvustot vaativat kitkemistä ja harausta kesän aikana. Tasamaaviljelyksillä voi hyvin käyttää erilaisia kateaineita. Toisena vuonna kasvusto kannattaa mullata kerran taimien ollessa 15 - 20 cm:n korkuisia.

Ensimmäisenä vuonna virmajuuret kasvattavat noin puolimetrisiä lehtiruusukkeita, jotka seuraavana kesänä muodostavat jopa kaksimetrisiä kukkavarsia. Jos siemeniä ei tarvita, kukkavarret kannattaa katkaista juuresta heti alkuunsa, sillä kukinta heikentää juurten kehitystä ja eteeristen öljyjen pitoisuutta. Jos taas siemenet halutaan talteen, parhaat kasvit kannattaa peittää juuresta sidotulla harsolla, jotta siemenet eivät lentäisi karkuun.

Sadonkorjuu ja käsittely

Virmajuuren juuret nostetaan toisen tai kolmannen kasvuvuoden syksyllä syys-lokakuussa, jolloin vaikuttavien aineiden pitoisuudet ovat korkeimmillaan. Ennen juurten nostoa lehtimassa poistetaan niittämällä tai silppuamalla. Nosto tapahtuu n. 20 cm:n syvyydeltä lapiolla tai kyntöauralla tai suurtuotannossa koneellisesti. Noston jälkeen juuret puhdistetaan varsiosista ja pestään kylmällä vedellä. Ennen pesua (esim. painepesurilla) juuret voi leikata halki pituussuunnassa ja liottaa aivan hetken vedessä. Puhtaat juuret kuivataan korkeintaan 40 °C:n lämpötilassa. Juuret ovat kuivia silloin, kun ne katkeavat helposti eivätkä ole enää nihkeitä. Tähän kuluu aikaa useita päiviä. Kissojen pääsy kuivauspaikalle kannattaa estää. Kuivatut juuret on syytä säilyttää niin, että haju ei pääse tarttumaan muihin kasveihin. Ne voi myös jauhaa hienoksi ennen pakkausta.

Satoisuus

Suomessa tuoresadot voivat olla n. 100 - 200 kg aarilta, mikä vastaa n. 10 - 30 kg:n kauppakelpoista kuivasatoa aarilta. Lääperin mukaan tuore juurisato on kolmantena ja neljäntenä vuotena n. 30 tn/ha, mikä kuivattuna on 11 tn/ha. Siemensatoa voidaan saada 2 - 5 kg/a. Keski-Euroopan kuivemmalla maaperällä paksua juurta kehittyy kasveihin enemmän, ja sadotkin ovat siten suuremmat.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.