Juurta käytettiin lääkkeeksi virmaa, matoja, päänkivistystä, lavantautia, vaimollisten tukkelusta vasten keitteenä, keitesakoina tai jauhoina. Kasvi tunnettiin myös "hammasjuurena", "ruttojuurena" ja "äkkiheinänä".

Svensk Botanik teoksessa 1800-luvun alussa suositeltiin virmajuurta kaikenlaisiin mielensairauksiin, hysteriaan, mielenheikkouteen, mutta myös vatsatauteihin. Siinä todettiin myös, että kissat pitävät kasvista, mutta ihmisille voi aiheuttaa päänsärkyä ja huimausta.

Myös nykyisin lääkinnällinen vaikutus tunnustetaan. Rohtovirmajuurta käytetään rauhattomuuteen, hätä- ja jännitystiloihin, nukahtamisvaikeuksiin sekä parantamaan keskittymiskykyä.