Piparminttu

Mentha x piperita
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)

Myntti, pipariminttu

Pepparmynta
Peppermint
Pfefferminze

Yleiskuvaus

Piparminttu on monivuotinen hienoarominen yrtti, jota viljellään paljon Euroopassa ja Amerikassa. Se on luonnonvaraisena kasvavan vesimintun (Mentha aquatica) ja vihermintun (Mentha spicata) risteymä, joka ei tee itävää siementä, vaikka kukkiikin normaalisti muiden minttujen tavoin. Talvenkestävyydeltään se on huonompi kuin vanhempansa, vaikka menestyykin hyvin talven yli Etelä-Suomessa ja pohjoisempanakin kohtuullisen varmasti. Se kasvattaa runsaasti maanmyötäisiä pitkiä rönsyjä, joista sitä on helppo lisätä. Piparmintusta on olemassa kaksi eri viljelymuotoa: vihreä- ja punertavalehtinen. Pitkän päivän kasvina se kukkii ja kasvaa pituutta, kun valoisa aika on yli 14-15 tuntia päivässä. Myös aromipitoisuus on korkeimmillaan pitkän päivän olosuhteissa. Rönsyt kasvavat enemmän lyhyen päivän aikana.

Euroopassa piparminttu tuli tunnetuksi vasta 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa,ja mentolia siitä eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1771 Hollannissa. Minttujen suvun nimi Mentha tulee kreikan kielen sanasta "minthe". Tarun mukaan Persefone muutti mustasukkaisuuksissaan Minthe-nimisen nymfin mintuksi.

Käyttö ravintona

Piparmintun maku on erittäin voimakas, voimakkaampi kuin muiden minttujen. Sillä maustetaan mm. lampaanlihaa, riistaruokia sekä marinointiliemiä. Lampaanpaistin kanssa käytetään erityisesti minttuhyytelöä. Papujen, perunoiden, porkkanoiden ja herneiden keitinliemiin voi lisätä minttua, ja tanskalaiset käyttävät sitä kukkakaalikeitossa. Mintuilla voi maustaa ja koristella erilaisia salaatteja, ja ne sopivat hyvin jälkiruokiin ja leivonnaisiin sekä säilöntään (esim. omenasoseeseen ja karviaismarjahilloon). Erityisesti mintut käyvät erilaisiin juomiin joko yksinään tai yhdessä muiden yrttien tai marjojen (esim. mustaherukkamehun) kanssa. Tosin piparminttu helposti peittää alleen miedommat maut. Minttutee on hyvää myös kylmänä.

Ruokaohjeet

Käyttö rohtona

Rohdoksena käytetään piparmintun lehtiä tai lehdistä tislattua eteeristä öljyä. Kasvin flavonoidit vaikuttavat suolen, sappiteiden ja virtsateiden kouristuksia laukaisevasti. Piparminttutee on suositeltavaa tavallisten ruuansulatusvaivojen ja ilmavaivojen hoitoon. Sitä käytetään myös rauhoittavana rohtona esim. hermostollisessa päänsäryssä. Piparmintun haihtuvan öljyn pääainesosa on mentholi, joka irrottaa limaa ja hillitsee hengitysteiden ja suun limakalvojen tulehduksia. Mentolilla on myös kipuja lievittävä, viilentävä ja kutinaa estävä vaikutus, sillä se vähentää reseptoreiden herkkyyttä erilaisille ärsytyksille (kosketukselle, kivulle, lämmölle, kutinalle). Mentholia käytetäänkin 1-2 %:na alkoholiliuoksena lievittämään mm. hyönteistenpistojen aiheuttamaa kutinaa.

Varoitukset

Piparmintun pitkäaikaista käyttöä ei suositella. Suuret määrät kasvia voivat aiheuttaa vatsakipuja, huumaantumista ja hengenahdistusta sekä kohottaa verenpainetta. Lapset ovat herkkiä piparmintun sisältämälle mentolille, ja alle 3-vuotiaille piparminttua ei suositella ollenkaan. Puhtaan haihtuvan piparminttuöljyn hengittäminen voi aiheuttaa lapsilla kurkunpään kouristuksenomaisen tukkeutumisen. Yliherkkyys piparminttuöljylle voi aiheuttaa myös iho-oireita.

Muu käyttö

Piparminttua käytetään kosmetiikassa, kun tarvitaan menhtolin viilentävää vaikutusta. Tupakkateollisuuskin tarvitsee piparmintun mentholia.

Viljelyohjeet