Piparjuuri, kansanperinne

Turun seudulla piparjuurta on viljelty jo keskiajalla. Erityisen paljon sen viljelyyn panostettiin 1700-luvulla "hyödyn aikakaudella". 1900-luvun alussa piparjuuren arvostus oli laskenut ja sitä kasvoi usein pihapiirissä villiintyneenä rikkaruohojen joukossa.

RUOKANA:

Piparjuuri oli Pohjolassa alunperin kalaruokien mauste.

ROHTONA:

Jo Hildegard von Bingen suositteli piparjuurta ummetukseen, myrkytyksiin, loisiin sekä maksa-, munuais-, virtsatie-, korva-, rinta- ja ihosairauksiin.

Parhaiten piparjuuri tunnettiin sen vaikutuksesta keripukin ehkäisijänä. Merimiehet pitivät sitä mukanaan pitkillä purjehduksilla ja sitä jopa saatettiin viljellä pieninä määrinä laivoilla.

Kansanlääkinnässä piparjuurta on käytetty ihoa kiihottavissa hauteissa, hunajan kera yskässä ja keuhkotaudissa. Piparjuurta on nautittu myös aineenvaihdunnan vilkastuttamiseen. Ulkoisesti sillä on hoidettu mm. ampiaisenpistosta, käärmeenpuremia ja pääkipua. Kesakkojen ja maksapilkkujen häivyttämiseksi ihoa on pesty aamuin illoin piparjuuren ja etikan seoksella.