PIHA- JA HEINÄRATAMON viljely

 

Käyttö ja markkinat

Sekä heinä- että piharatamo ovat vanhastaan arvostettuja lääkekasveja, joita käytetään rohtona mm. ihovaivoihin, haavoihin ja yskään. Niiden kuivatut lehdet kuuluvat monessa maassa farmakopean rohdoksiin. Nykyisin raaka-aine on pääasiassa viljeltyä, ja kaikki suuret rohdosliikkeet myyvät ratamon lehtiä (Folium plantaginis lanceolata, Folium plantaginis majoris). Heinäratamoa viljellään paljon mm. Hollannissa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa ja Unkarissa. Ratamoiden siemeniä käytetään ulostavana rohtona. Lähinnä tähän tarkoitukseen viljellään rohtoratamoa (Plantago psyllium), joka ei menesty Suomessa.

Lajikkeet

Heinäratamo (Plantago lanceolata) on pystykasvuisena viljelyominaisuuksiltaan parempi kuin piharatamo (Plantago major), jonka lehdet lakoontuvat maahan. Piharatamoa kerätäänkin lähinnä luonnosta. Euroopassa ollaan kehittämässä luonnonvaraisista heinäratamoista kantoja, jotka kukkivat heti ensimmäisenä kasvuvuonna ja tuottavat sen jälkeen vain lehtiä.

Viljelyedellytykset

Ratamot viihtyvät monenlaisessa maassa ja ovat hyvin kuivuutta kestäviä. Kuitenkin vain hyvässä tasaisen kosteassa pellossa lehtisadosta tulee runsas. Puolivarjoisa kasvupaikka on paras. Sopiva lannoitus on 15 - 30 kuutiota karjanlantakompostia hehtaarille vuosittain. Hyvä keino tyydyttää heinäratamon korkea typentarve on käyttää kylvösiemenelle saatavissa olevia biologisia valmisteita. Maan happamuuden suhteen ratamoiden vaihteluväli on laaja, pH 5,2 - 7,2. Heinäratamo menestyy Etelä-Suomessa hyvin, vaikkei sen talvehtiminen olekaan täysin varmaa. Viljely kestää 3 - 5 vuotta.

Lisäys

Molemmille ratamoille sopii harjuviljely. Ratamoja lisätään siemenistä, joita yksi kasvi voi tuottaa jopa 20000. Pienten siementen (n. 900 kpl/g) itävyys on piharatamolla 60 - 80% ja heinäratamolla 30 - 50%. Suorakylvössä tarvitaan 200 - 250 siementä harjumetriä kohti. Siemenet itävät yhtä hyvin valossa kuin peitettynäkin; kylvösyvyys saa olla korkeintaan 0,5 cm. Siemeniä ei tarvitse esikäsitellä ennen kylvöä itävyyden parantamiseksi, vaikka joissakin viljelyohjeissa niin esitetään. Taimikasvatuksessa siemenet kylvetään potteihin huhti-toukokuussa 4 - 8 siementä kuhunkin. 4 - 5 viikon kuluttua taimet ovat tarpeeksi suuria istutettavaksi maahan. Koska taimet eivät ole hallanarkoja, istutukset voidaan aloittaa jo toukokuun puolivälissä. Molemmilla lajikkeilla sopivaksi taimitiheydeksi on havaittu 8 tainta metrille.

Laajamittaisessa viljelyssä suositellaan ehdottomasti suorakylvöä, joka tehdään joko aikaisin keväällä tai viivästettynä kylvönä heinäkuun alkuun mennessä. Taimettuminen kestää 2 - 3 viikkoa. Syyskylvökin saattaa olla mahdollinen, mutta siitä ei ole kokemuksia. Suorakylvö tehdään 2- tai 3-riviharjuun tai tasamaalle 20 - 40 cm:n rivivälein.

Hoito

Rikkaruohot hävitetään ensin liekittämällä ja sitten haraamalla ja kitkemällä muutaman kerran ensimmäisen kesän aikana. Koneellinen haraus sopii hyvin ratamoille. Harjut voidaan mullata, kun taimet ovat 10 - 15 cm:n korkuisia. Toisena kesänä kitkentää tarvitaan lähinnä vain ennen sadonkorjuuta. Sadonkorjuun jälkeen hoidetaan kasvuston rivivälit ja annetaan typpilannoitusta esim. nokkosveden muodossa. Heinäratamo on tautien ja tuholaisten suhteen terveempi kuin piharatamo.

Sadonkorjuu ja käsittely

Sadonkorjuu tehdään kukinnan aikaan. Laatukriteerien mukaan vain lehdet kelpuutetaan mukaan sadonkorjuussa, mutta käytännössä myös kukkavarret tulevat lehtien mukana. Kypsiä siemeniä sadon seassa ei saa olla. Korjuukorkeus on n. 5 cm. Istutetuista kasvustoista saadaan ensimmäisenä vuonna 1 - 3 satoa ja aikaisin keväällä suorakylvetyistä 1 - 2 satoa. Myöhäisistä kylvöistä satoa ei kannata korjata talvehtimisen varmistamiseksi. Seuraavina vuosina ratamosta voidaan saada neljäkin satoa kesässä. Tosin neljännen niittokerran jälkeen kasvit eivät enää talvehdi kunnolla. Ensimmäinen korjuu voidaan tehdä jo toukokuun loppupuolella ja seuraavat 4 - 6 viikon välein.

Heinäratamo on helppo korjata koneellisesti pystykasvuisten lehtien ansiosta. Piharatamon satotappiot ovat koneellisessa korjuussa huomattavasti suuremmat kuin heinäratamon. Luonnosta piharatamoa kerättäessä satoa saadaan jatkuvasti pitkin kesää, sillä kasvi uudistuu koko ajan. Lehtien kuivatuslämpötila voi olla 40 - 50 ja jopa 60 °C, sillä vaikuttavat aineet eivät ole haihtuvia öljyjä. Nopea kuivatus edellyttää kuitenkin hyvälaatuista kasvimateriaalia. Jos lehdet on kuivattu huonosti, ne voivat tummua aukubiiniglykosidien hajotessa. Sadonkorjuussa ja -käsittelyssä on vältettävä lehtien murskaantumista, sillä myös se aiheuttaa ruskettumista.

Satoisuus

Joka vuosi ensimmäinen korjattu sato on laadultaan ja määrältään paras. Galambosin tutkimusten mukaan heinäratamosta saatiin ensimmäisenä vuonna tuoresatoa istutetuista taimista 1,5 - 2,1 kg harjumetriä kohti ja suoraan kylvetystä kasvustosta 2,5 kg/m. Toisena vuonna sato oli istutetuista taimista 1,7 - 2,5 kg/m ja suorakylvöstä 4,6 kg/m. Piharatamon sato oli huomattavasti pienempi: ensimmäisenä vuonna 0,2 - 1,0 kg/m istutetuista taimista ja 0,3 kg suorakylvöstä. Toisena vuonna vastaavat sadot olivat 0,7 - 1,0 kg/m ja 1,2 kg/m. Lääperin mukaan ensimmäisen vuoden sato on tuoreena 0 - 40 tn/ha, mikä kuivattuna on 0 - 7 tn/ha. Toisesta vuodesta eteenpäin sadot ovat hehtaarilta 40 - 60 tn tuoreena ja 3 - 4,5 tn kuivattuna.

Yrttitarhan tutkimusosiosta löytyy tietoa harjuviljelyn ja kasvitiheyden vaikutuksesta piha- ja heinäratamon kasvuun ja satoon Suomessa.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely. Mikkeli 1994.
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.