Perilla, viljelyohjeet

Käyttö ja markkinat

Perillaa viljellään meillä lähinnä allergiarohtojen raaka-aineeksi. Kaukoidässä sitä käytetään myös salaattina. Siemenistä puristetaan ruokaöljyä, jolla on käyttöä myös maali- ja lakkateollisuudessa.

Viljelyedellytykset

Perilla tarvitsee ravinteikkaan, kuohkean ja nopeasti lämpenevän maan. Kevät- ja syyshalloilta suojassa oleva kasvupaikka on paras. Syksyllä saatetaan tarvita harsopeittoa, jos pakkaset tulevat ennen sadonkorjuuta. Vahva tai keskinkertainen lannoitus on tarpeen; peruslannoitukseksi käy komposti 3 - 4 kg/m². Sopiva pH on 5,8 - 6,5.

Lajikkeet

Perillasta tunnetaan kolmisenkymmentä erilaista muotoa. Lehtien väri vaihtelee punaisesta vihreään ja molemmista värimuodoista on olemassa sekä sileä- että kurttulehtisiä muotoja. Perillan kurttulehtinen muoto (Perilla frutescens var. crispa) tunnetaan nimellä kähäräveripeippi tai Nankinsensis-kanta. Parhaaksi satoisuuden ja haihtuvan öljyn pitoisuuden osalta on osoittautunut iso vihreä sileälehtinen lajike.

Lisäys

Perillaa lisätään vain esikasvatetuista taimista. Suorakylvettyjen kasvien satotaso on heikko. Kaupan olevista perillan siemenistä toiset erät itävät huonosti, joten itävyys kannattaa tarkistaa ennen kylvöä. Kylvö tehdään kasvihuoneeseen huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa 5 x 5 cm:n potteihin 3 - 4 siementä kuhunkin. Taimikasvatusaika on 4 - 6 viikkoa. Ulos taimet voi istuttaa keväthallojen mentyä.

Perillalle sopii parhaiten viljely mustassa muovissa. Muovin etuja ovat kasvualustan lämpimyys, suuremmat sadot, pienempi rikkaruohojen määrä sekä viljelyn puhtaus. Muoviin istutetaan 4 - 6 kasvia muovimetriä kohti. Myös heinäkate sopii käytettäväksi rikkaruohojen torjuntaan. Jos viljelmä tehdään tasamaalle, istutustiheydeksi sopii 50 x 50 tai 60 x 40 cm. Perunaharjussa sopiva tiheys on 3 - 4 kasvia harjumetriä kohti. Varsinkin tasamaaviljelyssä kannattaa varata n. 5% ylimääräisiä taimia sään tai hyönteisten vioituksia korvaamaan.

Hoito

Viileinä kesinä nopeavaikutteinen typpi, esim. lantavesikastelu, 3 - 4 viikkoa istutuksen jälkeen aktivoi kasvua. Kuivina kausina kasvien alalehdet alkavat kellastua ja putoilla. Tällöin on tarvetta kastella viljelyksiä. Perunaharjussa kasvavat kasvit voidaan mullata 40 - 50 cm:n korkuisina. Tuholaisista perillaa voivat vaivata vihreät perhostoukat ja maayökkösten toukat. Jos lehdissä on paljon reikiä, on syytä tehdä torjunta esim. Bioruiskutteella. Talven aikana kasvien tyvet mätänevät, jolloin ne on helppo poistaa seuraavana keväänä.

Sadonkorjuu

Sato korjataan ennen syyshalloja elokuun lopussa tai syyskuun alussa kuivalla säällä esim heinänniittokoneella. Korjuu tehdään keltaisten alalehtien yläpuolelta. Kuivauksessa on ollut ongelmia, sillä kasvin varret vaativat pidemmän kuivauksen kuin lehdet. Silppuaminen nopeuttaa kuivumista: pieniksi 3 - 5 mm:n palasiksi silputtu perillamassa kuivuu vuorokaudessa ja muutaman sentin palasiksi silputtu massa kahdessa vuorokaudessa.

Satoisuus

Satotaso vaihtelee tiheydestä ja erityisesti sääoloista riippuen. Kylminä kesinä satotaso saattaa jäädä heikoksi. Normaaleissa viljelyolosuhteissa perillasta voidaan odottaa 200 - 300 kg:n satoa aarilta, mikä kuivattuna on 20 - 45 kg/a.

Lähteet:

Bertalan Galambosi, Zsuzsanna Galambosi, Aarno Latvus, Matti Kaarlas: Uusien rohdoskasvien viljelytekniikka ja laatu. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja B, n:ro 19. Jyväskylä 1999.
Ullariikka Jarva: Maraljuuri ja perilla - uusia lupaavia rohdoskasveja. Käytännön maamies 1/1996, s.C4 - C5.