Mesiangervo , kansanperinne

ROHTOKÄYTTÖ:

Kukkia pidettiin "taudinaineita ulosajavina", niitä käytettiin ihottumissa, rohtumissa ja kuumeissa.

Mesiangervoteetä on käytetty rohtona virtsanerityksen lisäämiseen ja siten hoitamaan mm. reumatismia, vilustumisia, liikalihavuutta ja hermosärkyjä sekä erilaisia ihotauteja ja sidekudostulehduksia. Ulkoisesti sitä on käytetty märkivien haavojen hauteena ja voiteisiin sekoitettuna palohaavojen hoidossa. Tiedetään käytetyn myös hauteina nivelille ja kutinaa lieventäväksi silmävedeksi.

Mesiangervo on yksi niitä kasveja, joista salisyylihappoa uutettiin ja sillä on kiistattomasti tulehdusta poistava vaikutus.

RUOKA- TAI MAUSTEKÄYTTÖ:

Hiostettuja lehtiä on käytetty tavalliseksi teeksi. Mesiangervon nimi viittaa kukkien käyttöön juomien, kuten siman mausteena. Kukat antavat hyvän maun maidolle, kun sitä niiden kera keitetään.

Mesiangervoa on käytetty Länsi-Euroopassa häähuoneiden koristelussa. Vaaleanpunaisen sikoangervon ruotsinkielinen nimi morsiusleipä (brudbröd) viittaa myös tähän perinteeseen.