Käyttö ja markkinat

Kumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi, joka ensimmäisenä vuonna kasvattaa porkkanamaisen lehtiruusukkeen ja kukkii seuraavana vuonna. Kuminan siemeniä käytetään mausteena mm. leipomo- ja liköörituotteissa sekä ruuanvalmistuksessa ja säilönnässä. Nuoret lehdet sopivat esim. salaatteihin ja keittoihin. Norjassa valmistetaan keittoa kuminan juurista, mutta muualla juurten käyttö on vähäistä. Tärkeimmät kuminan tuottajamaat ovat Egypti, Hollanti, Puola, Saksa, Unkari, Tsekkoslovakia, Liettua ja myös Suomi. Eniten kuminaa kulutetaan Yhdysvalloissa ja Saksassa. Suomessa kuminaa käytetään n. 80 - 100 tonnia vuodessa. Aikaisemmin sitä tuotiin runsaasti ulkomailta, mutta nykyisin omavaraisuus on jo hyvä. Nykyisin kuminaa viedään Suomesta 300 - 500 tn vuodessa lähinnä Keski-Eurooppaan. Luonnonmukaisesti viljeltyä kuminaa ei juurikaan ole saatavilla.

Lajikkeet

Suomessa menestyvä kumina (Carum carvi) on yleensä kaksivuotinen, sillä Etelä-Euroopassa viljeltävä yksivuotinen kumina (Carum carvi f. annuus) ei ehdi tuleentua Suomessa. Viljeltyjä lajikkeita ovat mm. tanskalaiset Kami ja Sylvia, unkarilainen Maud, tsekkiläiset Record ja Alfa sekä norjalainen Polaris. Näistä ainoastaan Sylviasta on kotimaista virallisesti valvottua siementuotantoa. Jonkin verran viljellään myös Bleijaa. Suomessa vallitsevan kannan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Sitä on lisätty epävirallisesti ja lajikkeettomana kaupallisena siemenenä n. 10 vuoden ajan, ja suurin osa Suomen viljellyistä n. 1500 kuminahehtaarista on tätä samaa tuntematonta kantaa.

Viljeltyjen lajikkeiden siementen itävyys voi olla lähes kaksinkertainen ja siementen paino 20% suurempi luonnonvaraisiin kantoihin verrattuna. Viljellyt lajikkeet eroavat myös lehtiruusukkeen pystykasvuisuuden perusteella luonnonvaraisista kannoista, joilla lehtiruusuke kasvaa lakoontuneena maahan. Lisäksi viljellyt lajikkeet, varsinkin Sylvia, eivät varise yhtä herkästi kuin luonnonkannat. Sato saadaan paremmin talteen, koska varisemistappiot jäävät pienemmiksi ja puinti voidaan tehdä, kun kaikki siemenet ovat tuleentuneet.

Siementen haihtuvan öljyn pitoisuuksissa ei ole havaittu eroja suomalaisen viljellyn ja luonnonvaraisen kuminan välillä. Korkein pitoisuus on kuitenkin mitattu luonnonvaraisesta Puumalasta kerätystä pienisiemenisestä kannasta, jonka öljypitoisuus oli 7,5%. Haihtuvan öljyn sisältämän karvonin pitoisuus on korkein 62. leveysasteen pohjoispuolelta kotoisin olevilla kannoilla, joiden kotiseutu on yli 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkea karvonipitoisuus on tärkeä kuminan siementen laatuominaisuus.

Kuminan tutkimustuloksia löytyy Yrttitarhan Tutkimus-osiosta. Siellä on tiivistelmät Kuminan kantakokeista vv. 1990-1991, Kuminan kantakokeista Mikkelissä vv. 1992-1995 ja Kuminan kylvösiemenmääräkokeesta Laukaassa v. 1993-1995.

Viljelyedellytykset

Kumina viihtyy multavassa, kalkkipitoisessa maassa; myös turvemaat soveltuvat viljelyyn. Tiivistyneiden savimaiden rakennetta kuminan on havaittu parantavan paalujuurillaan, mutta kuorettuville maille kumina ei sovi, sillä se ei yleensä pysty nousemaan kuoreutuman läpi. Maan salaojituksen on oltava kunnossa; notkopaikoissa olevaa seisovaa vettä kumina ei siedä. Vaikka kumina on sinänsä vaatimaton kasvi, perustamisvuoden runsas typpilannoitus vaikuttaa edullisesti satotasoon ja öljypitoisuuksiin. Jos juuret eivät ensimmäisenä vuonna kasva 7-8 mm:n paksuisiksi, voi kukkiminen siirtyä kolmanteen tai neljänteen vuoteen. Rikkaruohoista erityisesti juolavehnä ja ohdakkeet ovat haitallisia kuminan kasvulle, korjuulle, laadulle ja lajittelutyölle.

Lisäys

Siemenkylvö avomaalle tehdään touko-kesäkuussa, kun maan lämpötila on lähellä 10 °C. Myös syyskylvö syys-lokakuussa on mahdollinen. Siemenet kylvetään 1,5 - 2 cm:n syvyyteen rivivälin ollessa 12,5 - 50 cm. Peltoviljelymittakaavassa käytetään 12,5 tai 25 cm:n riviväliä. Kylvömäärään vaikuttaa siementen itävyys ja haluttu kasvuston ikä. Jos pyritään vain yhteen satoon, riittää alle 15 kg:n siemenmäärä hehtaarille, mutta tavoiteltaessa 3 - 4 satoa siemenmenekki on 20 - 35 kg/ha. Mitä vähemmän siemeniä kylvetään, sitä vahvemmat ovat kuminoiden juuret. Jos kylvös on tiheä, juurten kehitys kärsii, mikä puolestaan vähentää kukkivien kasvien määrää. Toisaalta tiheä kylvö tuottaa satoa useampana kesänä, sillä kaikki taimet eivät jaksa kukkia vielä toisena vuonna. Kylvön jälkeen pelto jyrätään. Taimet nousevat maan pintaan 2 - 3 viikon kuluttua kylvöstä. Puinnin yhteydessä maahan varisee uutta kasvustoa kehittäviä siemeniä, mutta varisseiden siemenien tuottama sato on melko vähäinen. Vielä neljännenkin satovuoden kasvustossa kylvörivit ovat selvästi näkyvissä. Rikkaruohottuminen estää yleensä kuminan viljelyn jatkamisen tätä pidempään. Kuminan siemenet eivät kestä varastointia ja menettävät itävyytensä jo kahdessa vuodessa.

Hoito

Peruslannoitukseksi sopii 20 - 30 tonnia (Galambosi) tai 40 - 60 kuutiota typpipitoista puolikypsää karjanlantakompostia (Lääperi) hehtaarille. Jos sato viivästyy 3. tai 4. vuoteen, tarvitaan keväällä lisäkompostia 20 - 30 kuutiota hehtaarille. Rikkaruohojen torjunnassa paras keino on ennalta ehkäisy: rikkaruohot kannattaa hävittää mahdollisimman tarkkaan ennen kylvöä. Liekitykset on syytä aloittaa jo ennen taimettumista, ja niitä jatketaan yhdessä harausten kanssa tarpeen mukaan. Tuholaisista kuminaa kiusaavat kuminakoit (Depressaria dausella), joiden aiheuttamat tuhot lisääntyvät kuminan viljelyalan laajetessa. Koin torjunta on vaikeaa luonnonmukaisilla viljelmillä, joita Suomessa onkin erittäin vähän. Myös porkkanakärpäsen toukat voivat tehdä tuhojaan juuristossa. Kuminaa ei pidä kylvää porkkanan lähelle eikä maahan, jossa kärpästuhoja on ollut.

Sadonkorjuu ja käsittely

Sadonkorjuu tehdään siementen tuleentumisvaiheessa heinä-elokuussa. Jos on epävarma korjuuajankohdasta, se on parempi tehdä pari päivää liian myöhään kuin liian aikaisin. Kasvuston tulee olla kokonaisuudessaan punaruskea eikä vihertäviä laikkuja saa olla. Korjuu suoritetaan puimakoneella aamupäivällä, jolloin on kosteampaa, ja siemenet eivät varise niin helposti. Kumina puidaan alhaisilla kierroksilla kela yläasennossa 30 - 50 cm:n sänkeen. Sopiva seulakoko on 4,4 - 20 mm. Kuivatus on aloitettava välittömästi sadonkorjuun jälkeen, sillä kosteassa kuminassa bakteeri- ja homepitoisuudet kasvavat nopeasti. Kuivatus tehdään kylmäilma- tai lämminilmakuivurilla enintään 35 - 40 °C:ssa pyrkien alle 12%:n kosteuspitoisuuteen. Kuivatuksen jälkeen siemenet lajitellaan esim. viljanlajittelukoneella, jossa yläseula on 2,2 - 2,6 mm ja alaseula 1,5 - 1,6 mm.

Kotipuutarhassa kuminan siemenelliset latvat voi leikata suoraan tarjottimelle ja viedä kuivumaan. Kuivat siemenet irrotellaan sitten siemensarjoista käsien välissä pyörittelemällä tarjottimen tai paperin päällä. Irronneet siemenet puhdistetaan pölystä ja kuivista varren osista seulan avulla. Sadonkorjuu on syytä tehdä 2-3 kertaa.

Satoisuus

Sadon määrä vaihtelee kasvuolosuhteiden, lajikkeen ja viljelmän iän mukaan. Sopimusviljelyksillä keskisato on ollut eri vuosina 450 - 950 kg:n välillä hehtaarilta. Parhaat sadot Suomen viljelmillä ovat joka vuosi olleet yli 2000 kg/ha. Toisaalta täysiä katojakin voi esiintyä.

Lähteet:

Viljelyohjeisiin on tehnyt korjauksia ja antanut lisätietoja Jyrki Leppälä Trans Farm Oy:stä Hikiältä.