Kihokki , kansanperinne

Kihokkien nimi juontunee kiho sanasta joka on tarkoittanut poretta, kuplaa. Kihu on tarkoittanut myös mm. pientä itikkaa. Kihota merkitsee tihkumista ja kasvin nimi viittaa siis nestepisaroihin, jotka muodostuvat sen lehtiin.

ROHTONA:

Mehua käytettiin syyliin ja varpaan känsiin. Kasvista sanotaan olleen apua myös yskään, silmävihoihin ja muihinkin tauteihin.

Kihokki luetaan nykyään keuhkoputken kouristuksia laukaiseviin kasveihin.

RAVINTONA:

Kihokkia on käytetty maidon valmistamisessa piimäksi."Kun maitoa siivilöidään läpi kihokin lehtien, taikka maitopyttyjen laidat pyyhitään kihokeilla, saadaan sakomaitoa, joka pysyy kauan happanematta ja muuttaa muunkin maidon samanlaiseksi, tiesi Lönnrot kertoa. Kihokeilla saattoi myös parantaa maidon makua, jos se oli muuttunut huonoksi lehmien syötyä liiaksi sieniä kesäaikaan.

Kihokkien ominaisuus saada aikaan maidon muuttuminen piimäksi voi perustua, siihen että sen lehdillä oleva tahmea aine syntyy maitohappobakteerien vaikuttaessa niiden erittämään sokeriin ja bakteerit tekevät sitten sokeriliuoksesta sitkeän. Viiliä tehtäessä astiaan siirretään näitä bakteereita ja ne vaikuttavat maidon sokereihin samalla tavalla.