Kevätesikko

Primula veris (Primula officinalis)
Primulaceae -heimo (Esikkokasvit)

Keväänlempi, kimalaiskukka, käenkenkä, lehmänkieli, lehmännisä, lehmäntissi, maitokukka, rieskakukka, säynäskukka, tupsukukka, orhinpää

Gullviva
Cowslip
Schlüsselblumen, Himmelsschlusselchen

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Kevätesikko on monivuotinen matala ruohokasvi. Sen lyhytkarvaiset kurttupintaiset lehdet ovat ruusukkeena kasvin tyvellä; keltaiset toispuoliset sarjakukinnot muodostuvat kukkavarsiin touko-kesäkuussa. Kukissa on makea tuoksu. Erikoista kukissa on se, että niitä on kahta eri tyyppiä: toisella tyypillä emin vartalo on lyhyt ja heteet korkealla; toisella pituudet ovat päinvastoin. Nämä erot varmistavat siitepölyn tarttumisen eri osaan perhosten tai pistiäisten turkkia, jolloin kukat pölyttyvät vain eri tyyppisestä kukasta tulleella siitepölyllä. Siemenet varisevat pystyyn kuivuvan kukkavanan kotahedelmistä pikku hiljaa viimeisten tippuessa vasta hangelle.

Luonnonvaraisena kevätesikkoa voi tavata lähinnä Lounais-Suomen lehtometsien valoisilta aukkopaikoilta. Eniten sitä kasvaa Ahvenanmaalla, ja se onkin valittu Ahvenanmaan maakuntakukaksi. Manner-Suomessa kevätesikko on harvinaistunut mm. laidunnuksen vähenemisen myötä, eikä sitä saa harvinaisuutensa vuoksi kerätä luonnosta myyntiin. Puutarhoissa kasvia viljellään yleisesti, ja sitä voi löytää puutarhakarkulaisena sieltä täältä Etelä-Suomesta.

Latinankielinen nimi Primula veris tulee sanoista "primus", ensimmäinen, ja "ver", kevät. Suomalainen nimi tarkoittaa kevään esikoista.

Näköislajit

Suomessa koristekasvina viljelty etelänkevätesikko (Primula elatior) muistuttaa hyvin paljon kevätesikkoa. Erottavana piirteenä on lehtien runsaamman ryppyisyyden lisäksi niiden muoto: etelänkevätesikolla lehden levein kohta on sen keskiosassa, kevätesikolla puolestaan lehden tyvellä. Kukat ovat etelänkevätesikolla tuoksuttomat ja jonkin verran suuremmat kuin sukulaisellaan. Etelänkevätesikko kasvaa luontaisena suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa.

Käyttö ravintona

Kevätesikon nuoria lehtiä on käytetty salaateissa; ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Kukat antavat varsinkin juomiin hyvän aromin, ja niistä onkin valmistettu mm. simaa ja primulaviiniä. Niitä on kuivatettu myös teeaineksiksi. Kevätesikon juuria ei pidä käyttää ravintona niiden sisältämien myrkyllisten ainesosien vuoksi, eikä kasvin muidenkaan osien käyttöä keittiössä voi suositella mahdollisten haittavaikutusten sekä myös luonnonvaraisten kasvien harvinaisuuden vuoksi.

Käyttö rohtona

Kevätesikon kukista on tehty limaa irrottavaa ja yskänärsytystä poistavaa teetä. Tärkeämpi rohtona on kuitenkin kevätesikon sekä myös etelänkevätesikon juuri. Se sisältää 5 - 10% saponiineja, joiden pääkomponenttina on primulahappo (kevätesikolla 50%, etelänkevätesikolla 90%). Juurella on limaa irrottava vaikutus. Se myös lisää virtsaneritystä ja vaikuttaa lievästi ulostavasti. Esikkoa on käytetty vilustumissairauksien hoitoon, kun oireina ovat sitkeälimainen yskä ja keuhkoputkentulehdus. Se on kuulunut Englannin farmakopean rohdoksiin myös nimellä Radix arthritica, mikä viittaa käyttöön kihtirohtona. Vaikka oikein annosteltu rohdos ei aiheutakaan sivuvaikutuksia, kevätesikon juurta ei nykyisin suositella omin päin käytettäväksi.

Varoitukset

Kevätesikko, ja erityisesti sen juuri, on myrkyllinen sisältämiensä saponiinien vuoksi, jotka saattavat aiheuttaa limakalvojen ärsytystä, verenpaineen kohoamista sekä kouristuksia. Mahdollisen yliannostuksen vuoksi kasvin käyttöä sisäisesti ei suositella. Ulkoinen käyttö voi aiheuttaa allergisia oireita iholla.

Muu käyttö

Kevätesikosta on ennen valmistettu kauneusvoidetta, jonka on sanottu nuorentavan ihoa ja silottavan sen rypyt.

Kansanperinne