Kamomillasaunio , kansanperinne

ROHTONA:

Lönnrot nimitti kukkaa kameli-saunioksi. Kamomilllaa on käytetty perinteisesti vatsanvaivoihin ja myös sen rauhoittavia ominaisuuksia on käytetty hyväksi. Rohdoskäytöstä hän kirjoitti seuraavasti: "Kukilla on hiestyttävä, lieventävä, vatsaavahvistava voima, hyödylliset horkkaa, ähkyä, väänteitä, ulkotautia, kouristajaa, kivitautia, jälkipureita, emätautia vastaan. Nautitaan joko kuiviltaan hienonnettuna teelusikallinen t. runsaampi erillään (horkassa väliaikana), taikka teenä kiehuvan veden t. juoman kanssa laitettuna, taikka kukkaviinana. Ulkonaisesti käytetään niitä lavamangeiksi( l. peräruiskeiksi) vatsan vaivoissa ja kuiviltaan (lämpimiksi) haudekääreiksi kaikenlaisia kivistyksiä ja ajetuksia lieventämään ja vanhoja mätähaavojakin parantamaan."

Svensk Botanik-kirjan tekijä Palmstruch antoi erilaisia ohjeita kamomillasta valmistettaviin lääkkeisiin. Ne auttoivat erilaisiin vaivoihin. Yksi ohje kuului: n. 2½ dl:aan kiehuvaa vettä lisättiin n. 15 g kamomillaa ja liotettiin puolen tunnin ajan. Sitten siilattuun seokseen lisättiin n. 8 g ranskalaista paloviinaa ja 4 g potaskaa. Rohtoa nautittiin 4 kertaa päivässä 3-4 lusikallista. Kamomillan lääkitystehon katsottiin auttavan mm. erilaisissa vatsavaivoissa, ilmavaivoissa, sydämentykytyksessä, punataudissa, jälkisäryissä. Näihin vaivoihin voitiin käyttää joko kamomillakeitettä tai kukista haudutettua teetä. Kamomillahauteet lievittivät kipuja ja kamomillaa käytettiin myös jalkakylvyissä. Myös erilaisten haavojen hoidossa käytettiin hyväksi kamomillan puhdistavia ominaisuuksia.

Naantalin luostarin keskiaikainen yrttikirja suositteli kamomillahuuhdetta hiuksille hilseilyyn ja päärupeen.

Kansanlääkinnässä kamomillakylvyillä hoidettiin mm. selkävaivoja. Kamomillatee paransi vilustumista ja hermostuneisuutta.

Kamomilla on yleisrohto, joka auttaa miltei vaivaan kuin vaivaan. Nykyisin sitä suositellaan mm. suun ja nielun tulehdusten sekä huonosti paranevien haavojen hoitoon. Iltateenä se antaa rauhaisan unen.