Iisoppi oli yksi niistä yrteistä jotka mainitaan Raamatussa. Tunnetuin kohta lienne Psalmi 51:9 : " Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese lunta valkeammaksi." Iisoppi ei kuitenkaan kuulu alueen kasvillisuuteen, joten tutkijat ovat tulkinneet kasvin joksikin muuksi lajiksi. Iisoppi esiintyi kuitenkin lääkekasvina ja puhtauden symbolina keskiajan kirkkotaiteessa.

Iisoppia on kasvanut luostareiden yrttitarhoissa ja munkkien mukana se levisi yli koko Euroopan. Sitä on kasvanut myös vanhimmissa suomalaisissa kasvitarhoissa. 1500-luvulla se oli muotiyrtti, jolla maustettiin mm. absintin tapaista juomaa, ja 1600-luvun ryytitarhassa se kuului tavalliseen lajivalikoimaan. Iisoppi oli rohtokasvi. Siitä valmistettiin "rintateetä" ja muita kotilääkkeitä. Sillä myös maustettiin veriruokia. Myöhemmin sitä on käytetty yksinomaan koristekasvina. Iisopin nimi tulee hebrean sanasta ezob, mikä merkitsee hyväntuoksuinen. Se kuului Pohjolassa kirkkokimppuun ja myös Baijerin naiset kuljettivat iisoppia virsikirjan välissä; virkistävä tuoksu esti torkahtamasta saarnan aikana.